Kolin kansallispuisto – Maisemakuvia Pohjois-Karjalasta ja vähän muualtakin (2022)

Hiihtoretki Kolin Laitosaareen

12 maaliskuun, 2021Kategoriassa auringonlasku, kansallispuisto, Koli, koski, landscape photography, maisemavalokuvaus, national park, old forests, rapids, sun set, vanhat metsätAvainsanat Herajoki, Koli, Kolin kansallispuisto4 kommenttia

Kolin kansallispuisto – Maisemakuvia Pohjois-Karjalasta ja vähän muualtakin (1)

Jäidentuloretkelläni Kolin Valkealammille pääsin ihailemaan kansallismaisemaa uudesta suunnasta kohti kaukana siintävää vaarajonoa. Päätin silloin että kunhan kunnon jäät tulevat niin lähden hiihtämään Laitosaareen. Kunnon pakkasista huolimatta jään päällä paksun lumikerroksen alla oli kuitenkin pitkään vettä.

Kävin taas testaamassa jäällä liikkumista Pyhäselällä ja näytti siltä, että nyt on sopiva hetki lähteä Pieliselle. Vaikka säällä ei retkeilyn kannalta olekaan ratkaisevaa merkitystä niin valokuvaamisen kannalta puolipilvinen sää on paras. Kävin edellisiltana läpi kaikki mahdolliset sääennusteiden tarjoajat. Norjan YR:ä lukuunottamatta kaikki lupasivat huippusäätä. Kahvit termokseen, lembasta reppuun ja auton nokka kohti Kolia.

Kontiolahden kirkonkylän kohdalla taivas oli täysin pilvetön. Romppalan risteyksen lähestyessä taivaanrannassa näkyi muutamia hentoja pilviä. Pysähdyin Koliportille ostamaan karjalanpiirakoita evääksi. Taivas näytti hyvältä, pilvilauttoja seilasi sinisellä taivaalla. Lähdin Kolin rantatietä kohti Kaunislahtea. Auton jätin parkkiin Mustalammen tienhaaraan ja lähdin liukulumikenkäilemään kohti Pelkosenrantaa. Taivas oli vetänyt pilveen. Mieleen nousi vanha Bond-biisi Ei aina käy niin kuin haaveillaan.

Kolin kansallispuisto – Maisemakuvia Pohjois-Karjalasta ja vähän muualtakin (2)

Ihailin hetken Pelkosenrannan vanhaa mökkiä ja lähdin sitten hiihtämään Kallioniemen viertä kohti Laitosaarta. Sen takana näkyi kolmen vaaran sinertävät kummut. Katsoin karttaa ja uskon niiden olevan Sutkanvaara, Käränkävaara ja Rintasenvaara.

Mantereen ja Laitosaaren välissä on pieni saari. Sen siluetista saattoi havaita ainakin muutamia komeita mäntyjä. Käänsin sukseni kohti niitä. Aurinko näkyi sekunnin ajan pilven läpi, mutta kameraa en ehtinyt kaivaa esille selässä raahaamastani repusta.

Kolin kansallispuisto – Maisemakuvia Pohjois-Karjalasta ja vähän muualtakin (3)

Mielialani nousi hetkessä, kun pääsin tutustumaan tarkemmin pikkusaaren puihin. Nämä Pielisen tuulissa kasvaneet vanhukset ylittivät kaikki odotukseni. Saattavat ylittää komeudellaan jopa Sallan Aihkipetsin komistukset. Miten voikin puu saada noin upeita muotoja ja ilmeikkään kaarnan. Saaren komea louhikko täydensi vaikutelman.

Vaikka sään haltija ei aurinkoa lupauksista huolimatta tarjonnut niin pilvien läpi siilautuva valo oli juuri sopivaa näiden puiden kuvaamiseen.

Kolin kansallispuisto – Maisemakuvia Pohjois-Karjalasta ja vähän muualtakin (4)

Aamulla oli ollut pakkasta lähes kolmekymmentä astetta. Laitosaareen hiihtäessäni sitä oli enää vajaa kymmenen. Tuuli oli melko voimakas ja kävi selän takaa, joten hiihto sujui varsin joutuisasti. Ajatuksenani oli ollut hiihtää lahden tyvessä olevalle nuotipaikalle ja sytyttää pienet kynsitulet. Muutin kuitenkin suunnitelmia sillä etelätuuli osuisi taukopaikalle.

Näin jo kaukaa, että Laitosaaren päässä oli rakennuksia. En ollut niitä kartasta huomannut. Kiersin niemen taakse tuulensuojaan. Vanhempi mökki muistutti kovasti Pelkosenniemen mökkiä. Rappujen yläpuolelle oli aikoja sitten naulattu hirvensarvet toivottamaan tulijat tervetulleiksi. Vaikka mökki ei ole enää menneiden aikojen loistossa, on siinä jotain erityistä. Rakentamisessa on nähty vaivaa.

Kolin kansallispuisto – Maisemakuvia Pohjois-Karjalasta ja vähän muualtakin (5)

Ja millainen näkymä mökin portailta on! Kelpasi siinä kahvit juoda ja lembasta nauttia.

Kolin kansallispuisto – Maisemakuvia Pohjois-Karjalasta ja vähän muualtakin (6)

Aurinko oli laskemassa, eikä suurta värien ilotulitusta olisi odotettavissa. Läksin hiihtämään hissukseen vastatuuleen kohti Pärnälahtea. Kuvailin Kallioniemen rannan puita ja kiviä. Aina välillä vilkaisin Kolin vaarojen suuntaan josko sittenkin aurinko valaisisi edes hetken rinteitä. Ei valaissut.

Taivas värjäytyi hetkeksi pastellisävyihin auringon laskettua vaarojen taa. Vaikka reppu painoi hartioita oli mieli kuitenkin kevyt. Löysin ne komeat männyt ja sen arvoituksellisen mökin Laitosaaresta.

Kolin kansallispuisto – Maisemakuvia Pohjois-Karjalasta ja vähän muualtakin (7)

Valoa oli vielä sen verran, että valitsin reitin kotiin niin, että voisin katsastaa Herajoen sillalta näkyvän komean kosken. Tiellä oli juuri sen verran tilaa, että sain parkkeerattua auton niin että se ei tukkisi tietä. Pystytin jalustan keskelle kapeaa siltaa ja aloin kuvata. Kuului auton ääntä. Kolme autoa ajoi ohitseni kävelyvauhtia. Viimeinen pysähtyi kohdalleni. Ajattelin saavani kuulla kunniani tien sulkemisesta, mutta kuski kysyikin Ootko Saaren Heikki?

Tämän tapahtuman seurauksena pääsin vierailemaan entisen oppilaani kotiin. Kahvin ja herkullisen fetapiirakan lisäksi sain paljon tietoa alueen historiasta. Laitosaaren mökki ja Pelkosenniemen mökki ovat saman perikunnan omistuksessa tai ovat ainakin olleet. On siinä osattu mökit laittaa Suomen komeimpien maisemien äärelle.

Kolin kansallispuisto – Maisemakuvia Pohjois-Karjalasta ja vähän muualtakin (8)

Kahvittelun ohessa sain kuulla, että Herajoen koskessa on koskikaroja. Kotona kuvia käsitellessäni havaitsin, että yksi sellainen oli päässyt myös yllä olevaan kuvaan. Sen löytämiseen tarvitaan tosin kolmesataakertainen suurennus. Hyvä reissu päättyi siis lintukuvaamiseen.

Kolin kansallispuisto – Maisemakuvia Pohjois-Karjalasta ja vähän muualtakin (9)

Kolin Valkealammen upeat maisemat

13 joulukuun, 2020Kategoriassa auringonlasku, auringonnousu, kansallispuisto, Koli, landscape photography, maisemavalokuvaus, mountain, national park, Sun rise, sun setAvainsanat kansallispuisto, Koli, Kolin kansallispuisto, Pielinen6 kommenttia

Kolin kansallispuisto – Maisemakuvia Pohjois-Karjalasta ja vähän muualtakin (10)

Kävin vuosia sitten Kolin kansallispuistoon kuuluvalla Valkealammella. Muistot retkestä ja maisemista olivat niin hyvät että lähdin suurin odotuksin muistojani verestämään. Odotettavissa oli lähes pilvetön päivä, joten valoa riittäisi enemmän kuin yleensä harmaana loppuvuonna.

Valkealammen alue on erillään Kolin vaara-alueesta, lähellä Herajokea Pielisen rannassa. Valkealampea erottaa Pielisestä vain kapea harju. Olisin voinut ajaa perille Kolin kylän kautta rantatietä pitkin, mutta liukkaat tiet saivat minut valitsemaan Ahveniselta tulevan reitin. Hyvä niin, sillä tie Herajoelta eteenpäin oli hiekoittamaton ja todella liukas. Jätin auton Mustalammen tienhaaraan vaikka tiellä oleva puomi oli auki. Auringon nousuun oli aikaa, joten sain kävellä rauhassa ilman niskan hiestymistä.

Laskeuduin harjupolulta Pielisen hiekkarannalle. Tämän paikan muistin entuudestaan. Näkymä vastasi muiskuviani. Pieni luoto oli sopivasti nousevan auringon suunnassa. Pielisen selkä lainehti vielä täysin vapaana, mutta lahdessa kellui toinen toisessaan kiinni olevia jäälauttoja. Aikaa riitti hyvän kuvauspaikan etsimiseen. Sellainen löytyi ja asettelin jalustan paikalleen ja kävelysauvan nojalleen jyhkeän männyn juurelle. Aurinko nousi upeana tulisena pallona metsän takaa.

Kolin kansallispuisto – Maisemakuvia Pohjois-Karjalasta ja vähän muualtakin (11)

Täälläkin on metsää hakattu ennen kansallispuiston perustamista, mutta rantaan on jätetty muutamia kunnon mäntyjä. Männikkö loisti punaisena matalalta paistavan auringon valossa. Parhaat hetket kuvaamiseen menisivät auringon noustua kunnolla metsänrajan yläpuolelle. Puhelimen TPE-ohjelma näytti, että aurinko paistaisi pian Valkealammen suuntaisesti. Läksin kiireesti harjun yli Valkealammen rantaan.

Kolin kansallispuisto – Maisemakuvia Pohjois-Karjalasta ja vähän muualtakin (12)

Lampi on sen verran syvässä kuopassa, että aurinko ei vielä valaissut rannan puita. Jää oli peilikirkas ja turkoosin värinen. Kuvaamispaikan löytäminen tuotti vaikeuksia johtuen rannan varsin tiheästä pensaikosta. Oksien katkominen ei tullut kansallispuistossa kyseeseen, joten ei auttanut kuin juosta pitkin rantaa sopivaa aukkoa etsien. Se löytyi sopivasti ennen ensimmäisten valoläikkien ilmaantumista vastarannalle.

Kolin kansallispuisto – Maisemakuvia Pohjois-Karjalasta ja vähän muualtakin (13)

Vastarannan pieni saari kiinnitti huomiotani. Kuvasin siitä erilaisia rajauksia mutta en ollut tyytyväinen tuloksiin. Saari ikäänkuin upposi taustalla olevaan metsään. Laskeskelin, että hyvällä tuurilla aurinko valaisisi ensin saaren ja vasta sitten taustalla olevan metsän. Pieliseltä puhaltava tuuli ei päässyt tuivertamaan harjun yli, joten pystyin odottelemaan sopivan valon ilmestymistä.

Tunnin odottelun jälkeen alkoi tapahtua. Ensin valo osui pienen saaren takana olevaan koivuun ja se suorastaan pomppasi esiin taustasta. Vielä hetki odottelua ja myös saaren mänty ja koivu valaistuivat. Valokuvaaminen on parasta juuri tälläisinä hetkinä, jolloin odotukset täyttyvät ja jopa ylittyvät. Innoissani kuvasin ruudun toisensa jälkeen.

Kolin kansallispuisto – Maisemakuvia Pohjois-Karjalasta ja vähän muualtakin (14)

Kuvaaminen kesti vartin. Vaihdoin paikkaa useaan kertaan ja tiesin, että valo ei kestäisi enää pitkään. Kun se sitten loppui, huomasin kävelysauvani hävinneen. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun näin kävi. Edellisen sauvan unohdin vuosia sitten Hepokönkäälle. Huomasin unohdukseni vasta kotimatkalla enkä kääntynyt takaisin.

Tällä kertaa päätin etsiä hukkaamani vaikka aikaa siihan kuluisi. Katsoin ottamistani kuvista paikat, joissa olin pysähtynyt pidemmäksi aikaa. Maassa ei ollut juuri lunta, joten kuvauspaikkojen etsiminen kesti aikansa. Kävelin ensin Valkealammin rannat ja kiipesin lopulta harjun yli Pielisen rantaan. Siellä sauva nojasi yhä jyhkeään mäntyyn, jota vasten sen ensimmäisellä kuvauspaikallani olin laittanut.

Päivä oli edennyt yli puoleen suuren innostuksen vallassa. Kun sauva löytyi ehdin rauhoittua ja huomasin nälän tunteen. Istuuduin rannan läheisyydessä olevan nuotiopaikan penkille. Kolin kansallispuistoa esittelevään karttaan paikkaa ei ole merkitty, joten en ryhtynyt nuotion virittelyyn. Munavoilla ryyditetyt karjalanpiirakat maistuivat, vaikka Pieliseltä tuuli kylmästi.

Talvinen päivä on lyhyt. Kun palasin ruokahetken jälkeen Valkealammen rantaan oli aurinko jo laskemassa. Lähdin kulkemaan kohti Kaunislahtea. Vilkaisu taaksepäin näytti tutun pienen saaren aivan uudessa valaistuksessa. Otin näystä muutaman kuvan, vaikka en ollut varma niiden onnistumisesta. Valaistuserot jäälle osuvan valokiilan ja takana olevan metsän välillä näyttivät kovin suurilta kunnon kuvan saamiseksi.

Kolin kansallispuisto – Maisemakuvia Pohjois-Karjalasta ja vähän muualtakin (15)

Valkealampi oli kauttaaltaan kirkkaan jään peitossa, mutta mieleeni ei tullut lähteä kokeilemaan jään kestävyyttä. Riitti että sain ihailla rannan puiden ja pensaiden heijastuksia turkoosilla jäällä. Tämän kaltaista valoa ja maisemaa ei usein tule kokeneeksi vaikka paljon liikkuu luonnossa.

Kolin kansallispuisto – Maisemakuvia Pohjois-Karjalasta ja vähän muualtakin (16)

Olin liikkunut katse tiukasti maisemissa. Vilkaisu jalkoihin näytti, että myös pienet kohteet olivat kauniita. Kymmenen asteen pakkanen ja avoin Pielinen olivat yhteistuumin kuorruttaneet kasvit jääkiteillä.

Kolin kansallispuisto – Maisemakuvia Pohjois-Karjalasta ja vähän muualtakin (17)

Uskon löytäneeni Suomen kauneimman mökkirannan. Näkymä Kaunislahden pohjukasta on mykistävä. Kolin vaarat näkyvät täältä kerroksina jollaisina niitä ei mualta näe. Auringon laskettua vaaran siniset rinteet muodostivat komean kontrastin taivaan oranssinkeltaisen kanssa.

Kolin kansallispuisto – Maisemakuvia Pohjois-Karjalasta ja vähän muualtakin (18)

Top Articles

Latest Posts

Article information

Author: Duane Harber

Last Updated: 11/22/2022

Views: 5974

Rating: 4 / 5 (51 voted)

Reviews: 90% of readers found this page helpful

Author information

Name: Duane Harber

Birthday: 1999-10-17

Address: Apt. 404 9899 Magnolia Roads, Port Royceville, ID 78186

Phone: +186911129794335

Job: Human Hospitality Planner

Hobby: Listening to music, Orienteering, Knapping, Dance, Mountain biking, Fishing, Pottery

Introduction: My name is Duane Harber, I am a modern, clever, handsome, fair, agreeable, inexpensive, beautiful person who loves writing and wants to share my knowledge and understanding with you.